sunnuntai 8. helmikuuta 2015

PangSÅNGfest


Viikonloppu meni Espoon Tapiolassa ja sangen rattoisasti menikin. Bloggaaja kävi kuorofestivaaleilla.

Svenska Pensionärsförbundet järjesti suuren PangSÅNGfestivaalin ruotsinkielisille eläkeläiskuoroille. Festivaaliin oli ilmoittautunut 350 laulajaa, Ahvenanmaalta lännessä Kotkaan idässä ja Pohjanmaan Öjasta  Tammisaareen. Festivaalin teemana oli Bellman ja Sibelius, Bellman olisi täyttänyt 275 vuotta ja Sibbe 150.


Oma kuoroni on Silverkören Argentum, Turussa toimiva kuoro jossa on myös muutama laulaja Paraisilta mukana. Kuoron johtaja on Kurt-Erik "Kurre" Långbacka, erittäin kokenut ja arvostettu suomenruotsalaisessa kuoromaailmassa. SenioriKulkusista on mukana myös Marjatta Sigridsson, joka myös säesti kuoroa yhdessä laulussa. SenioriKulkusten Berliinin-konsertissa vuonna 2009 esitetty Mozartin Leise Erklingen Glocken der Liebe. Mukana olleet laulajat muistavat.

Svenska Pensionärsförbundetin puheenjohtaja Ole Norrback piti tervetuliaispuheen.

 Ohjelma oli monipuolinen ja sisälsi tietysti paljon laulumusiikkia. Suuri festivaalikuoro harjoitteli lauantaina aamupäivällä yhteisnumeroita, välillä käytiin syömässä ja saatiin koulutusta.  Kuoromme joutui lähtemään koulutuksesta ennen sen loppumista, meillä oli oma esiintyminen iltapäivän kuorokavalkadissa ja saimme tutustua Tapiola-salin akustiikkaan etukäteen ja harjoitella vähän. Ensin akustiikka tuntui todella vieraalta, mutta kun asetuimme puolikaareen, niin laulumme onnistui todella hyvin.  Tietysti emme voi itse sanoa olleemme paras viidestä esiintyvästä kuorosta.  Onneksi muut kehuivat!

Illan konsertissa oli yhteislaulua ja suurkuoron laulua ja vierailijana Bellmanin lauluihin erikoistunut trubaduuri Martin Bagge Ruotsista.  Hän lauloi monipuolisesti vahvalla tulkinnalla Bellmanin lauluja ja jakoi samalla sopivasti tietoa, laulatti jopa hieman yleisöä.


Konsertin jälkeen festivaalin osanottajille tarjottiin kuohuviiniä ja suolapaloja. Maistuivat väelle.

Festivaalilla serkkuni Liisa miehineen olivat mukana Vantaalta.
Ennen kuin kömmin nukkumaan otin vielä hotellin ikkunasta kuvan Espoon Kulttuurikeskuksesta.
Muutamia yhteisnumeroita sekä yhteislauluja säesti aivan upea "house band". Laulut olivat tuttuja suomenruotsalaiselle kuoroväelle, tosin monesta oli uusi sovitus. Lauantai-illan päätti hienosti Beatlesien Hey Jude. Bändi ja yli 300 laulajaa. Ei huonoa.

Sunnuntaina harjoiteltiin taas kaksi tuntia lauluja. Pääkonsertti alkoi lounastauon jälkeen. Konserttien erinomaisena juontajana toimi näyttelijä Rico Eklundh, Åbo Svenska Teateristakin tuttu. Rico esiintyi Leif Wagerin smokissa, joka istui hänen päällään kuin valettu.  Hän oli saanut suuren vaatesnobin Leif Wagerin mittoihin tehtyjä pukuja, koska Wagerin tytär oli huomannut että Rico sattui olemaan ihan samoissa mitoissa. Hauskaa. Yleisössä tuli hieman mieleen, että olisiko seuraavaksi vuorossa "Sua vain yli kaiken mä rakastan..."

  
Sitä Rico ei laulanut, mutta lausui loistavasti Ella Erosen tapaan Maamme-laulun eli Vårt land. Suuri diiva Eronen esitti sen talvisodan aikana Tukholman Stadionilla ja kun sen on nähnyt filmillä, niin viluväreet kulkivat pitkin selkää.

Juhlapuheen piti puolustusministeri Carl Haglund. Hän toi esiin tutkimukset siitä kuinka kuorossa laulaminen parantaa elämänlaatua.  Hän mainitsi myös, että kun hänelle nyt kuuluvat myös urheiluasiat, niin  hänelle tuli mieleen,  että kuorolaulu on kuin joukkueurheilua.  Yhteispeliähän se kuorolaulu on.

Puolustusminsteri Carl Haglund piti juhlapuheen.
Konsertin odotettu vieras oli hienon kansainvälisen uran luonut upea sopraano Camilla Nylund, joka pianisti Hans-Otto Ehrströmin kanssa esitti Jean Sibeliuksen yksinlauluja musikaalisesti, dramaattisesti ja voimakkaasti eläytyen. Flickan kom ifrån sin älsklings möte oli suosikkini.  Mahtava! Huh!

Camilla Nylund ja Hans-Otto Ehrström yleisön juhlittavana. Standing ovation.
 Lopuksi "oman johtajamme" johtama Finlandia-hymni på svenska ja juhlan päätti Maamme-laulu. 

Festivaali järjestettiin Espoon Kulttuurikeskuksessa, jonka tilat sopivat täydellisesti, Tapiola-sali on hieno ja akustiikaltaan oiva. Pieni ongelma oli ehkä se, että suurkuoro täytti suurimman osan salista, lauloi seisoen istuimien edessä lavalle päin eli poispäin yleisöstä joka istui salin yläriveillä. Majoitus ja lounaat olivat Tapiola Garden Hotellissa, kävelymatkaa vain parisataa metriä.

Hieno elämys!  Kuorofestivaaleissa on jotain taikaa. Siellä tapaa vanhoja tuttavia ja solmii uusia tuttavuuksia. Tämän festivaalin aikana sovittiin jo kuoron uusista kivoista projekteista. Olen ennenkin todennut, että kun laulaa useassa kuorossa niin saa monipuolisesti kokemuksia ja saa laulaa erilaista ohjelmistoa. Suosittelen!