maanantai 27. toukokuuta 2013

SenioriKulkuset taas Förillä

SenioriKulkuset päättivät kevätkauden tiistaina 21.5.2013. Kuoro lauloi ensin Förillä kesäisiä lauluja ja kävi sitten iltapalalla.

Lauluiskun tekeminen Förille keksittiin viime vuonna, joten kun nyt taas laulettiin siellä on tästä tullut jo perinne. Arvaisin että perinne jatkuu myös ensi vuonna. Kaksi kertaa on aurinko paistanut, joten ei kahta kolmannetta.


Suomalaisissa on, kuten varmaan kaikki tiedämme, se outo piirre, että lauluisku esimerkiksi Förillä ei juurikaan liikuta työmatkalla olevia tai muuten vaan Förillä matkustavia. Suurin osa mulkoili hetken ja kääntyi sitten selkä päin. Taputuksia tuli vähän, mutta harvoin. Yksi maahanmuuttajaperhe tai turistiperhe kuunteli kiinnostuneena. Ulkomailla ollaan hieman välittömämpiä. 

Joku matkustaja "ookasi" edestakaisin pari kertaa. Ilmeisesti jonkun kuorolaisen ystävä, saihan puheenjohtajamme Sinikka heti ruusukimpun, Sinikka on jossain kuvassa ruusut kädessä.

Yksi matkustaja oli ehkä laulanut kuorossa, koska hän halusi osallistua lauluun. Bassomme Matti Tamminen näytti ystävällisesti nuottia.

Matti sai bassovahvistusta.



Ei tuo turkulaisten suhtautuminen niin outoa ole.  Kaikki ovat varmaan nähneet suomalaisen kaupunkibussin; jokaisessa penkissä yksi matkustaja, toisen viereen ei mennä kuin äärimmäisessä hädässä. Ja jos uskaltautuu puhumaan vierustoverin kanssa, katsotaan pitkään ja epäillään juopoksi.

Kun oli muutama kerta ajettu edestakaisin ja aina laulettu yksi laulu per sivu, oli vuorossa Förin naapurissa oleva ravintolalaiva Bruno II. Lämmin tunnelma, hyvää ruokaa, asianmukaiset kiitokset kauden päättyessä ja -yllätys, yllätys - lisää lauluja!

Arjalle kiitokset.
Lisää lahjoja
Lahja tuli pyöreitä vuosia täyttäneelle pyöreälle herralle. Kuulemma sisällä oli partavettä.
Eeva-Liisa lauloi onnittelulaulun.
 

Tyytyväisiä ilmeitä, hieno kevät on ohi. Syyskausi tuo taas uusia haasteita. Ja kiireitä.
 
 

lauantai 11. toukokuuta 2013

Altto-Päivi teki keittokirjan


Kulkusten kokkaava altto-Päivi on julkaissut keittokirjan.

Tässä se kirja on.
Tiedossa on, että hän on ravintolakokki, biologi ja kansanperinneihminen, joten näiden asioiden yhdistäminen on varmaan ollut mielessä kun hän mietti kokkikirjaa. Ohjeita tulee nykyään todella runsaasti julkisuuteen kirjojen, blogien, lehtijuttujen ja kaupan lehdyköiden muodossa, oma markkinarako piti siis löytää.
Päivi ja keittokirja

Kirjan julkaiseminen on hieno juttu ja tästä halusin tietoa blogiin ja haastattelin siis Päiviä.

-        Kuka keksi idean ja mistä ja koska? Runsaassa tarjonnassa oli siis markkinarako.  Onko keittokirja ollut kauan mielessä (haaveena?)

Nyt saa taas syyttää sosiaalista mediaa. Ystäväni puutarhakauppias-ajoilta Laitilan Agrimarketista valitti Facebookissa, miten vuohenputki valtaa koko puutarhan, keksi niille käyttöä. Kirja lähtikin liikkeelle työnimellä 1000 ja 1 vuohenputkireseptiä. Mutta kyllä jollain tasolla olen haaveillut keittokirjan tekemisestä ihan kokin uran alkuajoista, nelisen vuotta sitten.  
-     Miten kustantaja löytyi?
Olen opettanut Suomen parasta villiyrttikokkia, Sami Tallbergia ja saanut häneltä oppia. Sami on tehnyt mahtavan Villiyrttikeittokirjan readme.fi -kustantamolle (Tammen alakustantamo), ja otin tähän samaan kustantamoon yhteyttä kun tiesin heidät "villiyrttiystävällisiksi". Sami vielä suositteli minua kustantamon johtajalle, ja niin urkeni ura keittokirjailijana heti ensimmäisellä yrityksellä.

-        Miten pitkä aika meni reseptien keräämiseen/kehittelemiseen?

 Toukokuusta helmikuulle, eli noin yhdeksän kuukautta. Vakiomäärä erinäisten teosten haudutteluun?

-    Millainen vastaanotto on ollut?

Iloinen ja innostunut. Tykätty on erityisesti kauniista kuvista, reseptien muunneltavuudesta ja yksinkertaisuudesta, ohjeiden monipuolisuudesta, humoristisesta otteesta kirjoituksissa ja siitä, että juuri puutarhan rikkakasveihin ja ylituotteliaisiin hyötykasveihin kohdistuvaa keittokirjaa ei hyllyissä ole tätä ennen näkynyt.
-   Onko tulossa uusia kirjoja?
Kyllä varmaan joskus, mutta tuskin ihan hetkeensä.

 -  Mitä haluat kertoa taustaksi, mistä keksit vaihtaa alaa tai kehittää ja laajentaa sitä?

Tutkijan työ on rankkaa yksinpuurtamista, työ pienissä pätkissä ja puolet ajasta menee rahoituksen hakemiseen, neljäsosa etenemisen raportointiin. Kun työsopimukseni katkaistiin vähintäänkin törkeällä tavalla, katkesi samalla kamelin selkä sen verran pahasti, että päätin back upiksi hankkia toisenkin ammatin, jonka parista löytää helpommin töitä ja jossa näkee työnsä tulokset nopeammin.  
-  Tuntuuko että olet nyt oikealla alalla?

Tuntuu - voi mukavasti yhdistää sekä biologian että ruuanlaiton! Ja asiakaspalvelu on myös mun juttuni, vuorovaikutus kiinnostuneiden asiakkaiden kanssa on tosi antoisaa. 

 -  Ja lopuksi suhteesi musiikkiin ja laulamiseen!

Laulaminen on mahtavaa vastapainoa työlle. On hienoa, kun Sadun johdolla on oltava täydellisen keskittynyt tunnelmaan, siinä pääsee äärettömän hyvin irti kaikesta "maallisesta". Kuoro on mainio modulaari-instrumentti, on mielenkiintoista seurata kun raakilekappaleista muotoutuu kauniita teoksia. Ja minähän laulan, joka päivä ja paljon - ainakin kunnes vakiyleisö (Ilmari 8 kk) oppii sanomaan vastaan.
Olen lukenut kirjan läpi, en kuitenkaan vielä ole kokannut mitään sen ohjeista. Keittokirjojen lukeminen on mieluisa harrastus ja ajanviete. Minulla ei ole puutarhaa tai naapuria jolla olisi ja siksi on hienoa että kirjassa annetaan  vaihtoehtoja ja siinä löytyy myös ohjeita joiden ainekset löytyvät joko Kauppatorilta tai marketista. Kokenut kokki ymmärtää itsekin miten ohjeita voi muunnella jos kaikkia aineksia ei ole, mutta vinkit auttavat epävarmoja ja ehkä vähemmän kokanneita harrastajia.
Kiitän myös hienoja kuvia, jotka on ottanut Päivin elämänkumppani Jani Koski.
Moni kuorolainen on jo hankkinut kirjan ja ilmeisesti myös moni Päivin facebook-kaveri. Suosittelen!


Tässä Päivi kirjoittaa omistuskirjoitusta kirjaani. Kuten huomaatte niin Vapunpäivänä Vartiovuorenmäellä.

Jäämme odottamaan seuraavaa keittokirjaa. Päivistä lisää osoitteessa www.perinnepata.fi