torstai 31. lokakuuta 2013

IkäKulkuset liikkeellä


Marja-Liisa Kangas lähestyi sähköpostilla ja lähetti alla olevan viestin. Mielelläni minä laitan tämän blogiin, kuvissa ja siis tapaamisissa on tuttuja vuosien varrelta. Osaa laulaa vieläkin SenioriKulkusissa ja osa Naantalissa. 

Tuon ryhmän nimi on tietysti vapaasti valittavissa, mutta ei kaikkia oikein paljon vielä ikä paina...

Joka haluaa mukaan tapaamaan vanhoja kavereita tai muuten vaan syyskaudella mukaan tarkistamaan hyvässä seurassa jokivarren ravintoloiden lounastarjontaa, niin siis kuukauden vimeinen torstain kannattaa varata. Kuvissa olevilta tai Marja-Liisa Kankaalta saa selville kokoontumispaikan. 

Joulukuun viimeinen torstai näyttää olevan Tapaninpäivä.  Ehkä ryhmä siirtää kokoontumista päivällä eteenpäin, kai kinkut ja laatikot on silloin jo syöty.  Ainakin niihin on ehtinyt muutaman kerran kyllästyä.






"Hei!

Oltiin taas "Meidän aikaiset Kulkuset" koolla, nyt Hus Lindmanissa. Joku siinä keksi, että laitapa kuvat ja juttua Kulkusten blogiin. Lupasin. Sitten huomasin, ettenpä kirjoitakaan, kun olen poistanut itseni osallistujen joukosta. Siispä laitan kuvat sulle ja saat tehdä mitä tykkäät, esim. kirjoittaa blogiin  :-)

Me vanhat  tykkäämme edelleen tavata silloin tällöin. Nyt treffaamme kuukauden viimeisenä torstaina yhteisen lounaan ja juttutuokion merkeissä. Tänä syksynä tsekkaamme jokirantaravintoloita Åbossa. Mukaville treffeillemme olemme halunneet vetävän nimen. Alkuun tuntui siltä, että olisimme Museokulkusia, mutta ei nyt sentään pölyttymään.... olemmehan aktiivista porukkaa, joku laulaakin vielä - ainakin jossakin! Joku ehdotti että olisimme IkiKulkusia, mutta ei sekään ole hyvä (kuka nyt lupautuisi olla iki-jotakin...) Tänään Lauri lausui parhaan nimi-idean: IkäKulkuset!
Olemme siis IkäKulkuset! Terveisiä IkäKulkusilta! Joulukonsertissa nähdään!"


Kuvat Marja-Liisa Kangas

t Marja-Liisa

maanantai 28. lokakuuta 2013

Lokakuun lohdulliset laulut


SenioriKulkuset järjesti perjantaina 25.10 wanhan ajan iltamat otsikolla Lokakuun lohdulliset laulut. Vanhan iltamaperinteen herättäminen henkiin onnistui erittäin hyvin. Sali oli täynnä ja väki viihtyi ja kyseli koska seuraavan kerran.

Paikkana oli Arvin grilli, lounasruokala lähellä satamaa, jonne vajaa 100 ihmistä mahtui. Ohjelma oli vanhan iltamakaavan mukaista, Siljan avauspuheen  jälkeen Marja piti esitelmän iltamien järjestämisestä vuodelta 1945 olevan Pienviljelijäin Liiton opaskirjan mukaan.  Historian siipien havinaa ja monta asiaa jotka mukavasti toivat tänään hymyä huuleen.  Suomi on muuttunut, enää ei huviveron välttämiseksi tarvitse olla taiteellista ohjelmaa. Nimismiehen tehtävänä oli aikoinaan määrätä vero ja jos ohjelmassa luki vaikka Olavi Virta: Funiculí, funiculá ei mennyt veroa, koska ohjelma oli taiteellista.  Jos taas ohjelmassa oli  Olavi Virta:  Katupoikien laulu, niin ei muuta kuin mars ostamaan postista verolippuja.

Marja pitää ansiokasta esitelmää iltamaperinteeestä

Taiteellista ohjelmaa oli, sooloja esittivät Silja, Kirsti, Arja ja Terho.  Yleensä iltamien ohjelmaan kuului runoja, nyt Arja lauloi sävellettyjä runoja. Tero lauloi dueton vaimonsa Iitin kanssa. Seppo V. oli koonnut oman opettavaisen lauluesityksensä tueksi oikein miesporukan ja Seppo H. esitti huumoria, luki pakinan ujon pojan tanssireissusta.  Seppo osasi eläytyä, hän muisti hyvin kaksi nuoruutensa tanssimatkaa. Toisen 18- ja toisen 21-vuotiaana. Seppo pyysi myös nostamaan käsiä ja näyttämään kuka hänen laillaan oli käynyt Jorma Suomelan tanssikoulua. Ainakin bloggaaja nosti kätensä.

Silja laulaa ja Seppo V. säestää
Arja lauloi säveltämiään Risto Rasan runoja.
"Minä rakastan sua".  Seppo, Teppo ja Matti. Ei kun Seppo, Tero ja Iiti.
Kirsti ja Atele ja Herpertti.
Terho lauloi ja Arja säesti. Iltamaväki kuunteli tarkasti.
Seppo V. kiittää laulun jälkeen avustajiaan.

Välillä syötiin maukasta savuporokiusausta ja salaatteja ja juotiin kahvia. Kotikaljaa, vettä ja mehua oli tarjolla ja muuten juomapuolta hoidettiin salasanalla OPM. Yhteislaulut nostattivat myös tunnelmaa, paljon oli laulavaista väkeä liikkeellä.

Unohdinko mainita, että totta kai kuoro myös esiintyi, sekakuorona, mieskuorona ja naiskuorona. Laulettiin iltamateemaan hienosti sopivia säveltäjänimiä kuten Helismaa, de Godzinsky ja Vainio. Ja Chydenius.  Ja Koskinen (maailman kantaesitys) ja Stjärnstedt.

Naiskuoro lauloi de Godzinskyä.
Sulle salaisuuden kertoa mä voisin...

Lopuksi oli vanhan hyvän iltamatavan  mukaisesti tietysti tunti tanssia. Levytettyä musiikkia alkaen Georg Otsin Saarenmaan valssilla ja päättyen Tapio Rautavaaran Häävalssiin.Koska järjestäjät ja iltamavieraat enimmäkseen kuuluivat ns. isoihin ikäluokkiin, niin musiikkina ei soinut uutta rokkia, vaan hieman vanhempaa, kaikille tuttua tanssimusiikkia.

Tähdennettäköön, että ohjelmamme oli taiteellisesti niin korkeatasoista että nimismies ei ollut määrännyt meille huviveroa!

Katariina ja Riitta edessä ja takana muita tuttuja nauttimassa illasta.

Miksi alussa mainittiin iltamaperinteen henkiin herättäminen?  Siksi, että Kulkuset järjesti 1960-luvulla hilpeitä illanviettoja kassan kartuttamiseksi.  Eikun suunnittelemaan jatkoa, avaus on tehty!

Nieminen laulukuoroon

Tällainen otsikko oli viikonloppuna Turun Sanomissa. Nieminen siirtyi laulukuoroon. Kysymys oli kuitenkin siitä, että tennispelaaja Jarkko Nieminen hävisi ottelunsa ja lensi siis ulos turnauksesta. En jaksa käsittää miksi urheilukielessä, varsinkin lehdistössä, käytetään sanontaa joutua laulukuoroon kun lentää ulos turnauksesta.  Onko urheilutoimittajien mielestä jotain häpeällistä siinä, että on laulukuorossa?

Turun NMKY:n mieskuoro Naskaleissa laulaa muuten Allan Nieminen. Pitää kysyä häneltä miten hän siirtyi kuoroon!

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Non Troppo Bene


Olipa mukava lauantai 12.10.2013 Sibeliusmuseolla, kun Non Troppo Bene piti kahvikonsertin. Paikalle oli tullut melkein salin täydeltä kuulijoita ja tunnelma oli hyvä. Konserttia juonsi Seppo Haapakoski, joka pyrki välttämään kaikki mahdolliset juontajan karikot ja aloitti vasta vuodesta jostain vuodesta 1700-luvulla, eikä muinaisista kreikkalaisista.

Konsertti alkoi vakavalla musiikilla. Heti ensimmäisenä saimme kuulla Finlandian. Finlandian jälkeen tuli Kaunehin maa ja sitten päästiin, Sepon mielestä laulajien pääasialliseen aihepiiriin: naisten ylistykseen. Tämä aihe jollakin tavoin kulki punaisena lankana läpi koko konsertin.

Juonnot veivät jouheasti konserttia eteenpäin. Pääsimme pienelle lautalle kahvilaan, pula-ajan tunnelmiin ja kuinka soikaan Senioritango. Ensimmäisen puoliskon lopulla saimme maistin negrospirituaalia  ja vanhaa musiikkia.

Väliajalla nautimme kaikki pullakahvit. Kahvit tarjoili Merja Simola ja pullat olivat Merjan takuuvarmaa laatua, makoisia.

Väliajan jälkeen siirryttiin viihteellisemmän ohjelmiston pariin. Ensin tuhti paketti Bellmania: Menuetti soi, Ukko on vanha ja Juomarin allakka. Sitten taas naisten ylistykseen My Evaline ja Pieni syntinen laulu. Naisten ylistykset pojat lauloivat aivan ihanasti.

Konsertin loppupuolella saimme kuulla Kirkan tunnetuksi tekemän Hetki lyö, Sajakorven Tankeros Love, pari juomalaulua: Olutviisu ja Juomaveikko ja lopuksi Mikset mua huomaa.

Kaiken edellä olevan olisi voinut lukea käsiohjelmastakin...

Konsertti oli mukava kokonaisuus ja vaihtelevuutta riitti. Ei tullut aika kuulijalle pitkäksi.Kiitosta tuli Nassu kirjassakin: Tuula Maarit aloitti: Non troppo Bene, tänään upea, hieno konsertti!!! Kiitos!!!<3<3<3<3 ja Manta jatkoi: jes tosi rentouttava ja hieno anti kuulijalle.

Non Troppo Bene vaalii mieskuoromusiikkia sekakuorossa hyvin. Perustettiinhan porukka 1992 juuri tuota varten. Kuninkaanniemen Jukka, joka kannusti poikia perustamaan mieskvartetin kuoroon oli paikalla kunniavieraana.

Kimmo otti kännykällä kuvan ja sai sen tärähtämäänkin. :-)

Tässä koko sakki Sepon lumoissa, kaukaa ja kuva on tietty kännykällä otetettu.


Matka jatkui konsertista karonkkaan Kultaiseen hirveen. Menna oli ystävällisesti ilmoittanut henkilökunnalle, että jos laulavat saavat Hirven omaa olutta pullon per laulaja. Ja laulettiinhan Hirvessä.



Kiitos, Non Troppo Bene. Kuten huomaatte kirjottaja kirjoittaa pääasiassa pöytäkirjoja... ;-)







maanantai 30. syyskuuta 2013

Tähtiä kuin Otavassa

SenioriKulkusten kevään suuri projekti oli konsertti Tähtiä kuin Otavassa.  Siinä liikuttin suomalaisuuden ytimessä musiikin ja runon avulla. Konsertin loppupuolella muisteltiin Turun Kaupunginteatterin legendaarista Seitsemän veljestä-esitystä. Vuosina 1972-1976 Kalle Holmbergin ohjaaman retken Aleksis Kiven maailmaan näki lukemattomia loppuunmyytyjä esityskertoja täyttänyt yleisö ja nauhoitus esitettiin myös  televisiossa. Ihanan musiikin on säveltänyt Kaj Chydenius.

Laulujen  välillä lausuntataiteilija Riitta Vasenkari johdatti yleisöä tunnelmasta toiseen. Tämä toi konserteille aivan uuden ilmeen.

Esitimme tämän produktion ensin maaliskuussa Someron kirjastossa. Huhtikuussa oli samana päivänä Turussa Vanhalla Raatihuoneella kaksi konserttia, jolloin salissa oli pari-kolme tyhjää tuolia. Suuri suosio innoitti kuoron vielä syksyllä uuteen konserttiin ja se pidettiin sunnuntaina 29.9. Vanhalla Raatihuoneella. Syysflunssa oli iskenyt kuoroon, sopraanojen rivissä oli aukkoja ja johtajamme Arja Lyly oli myös kovan flunssan kourissa. Balanssi oli hieman erilainen kuin normaalisti, laulajia oli 7+7+5+9 eli yhtä monta naista kuin miestäkin. Harvinainen sekakuoro. 


Tässä kuoro esiintymisasuissa huhtikuun konsertin jälkeen. Äärimmäisenä vasemmalla lausuntataiteilija Riitta Vasenkari.

Konsertin alkupuolelta. Valitettavan paljon tuijotetaan nuotteihin.

Tämä osattiin ilmeisesti melkein ulkoa, parempi kontakti johtajaan.

Haapakosken Seppo eläytyi vauhdikkaan Ievan polkan solistina.
 Ensimmäinen osa laulettiin kuoroasuissa, sitten Liisa ja Hannu Seppälän laulaessa duettoa "Jo valkenee kaukainen ranta" kuoro vaihtoi asuja. Riitta Vasenkarin kertoessa tuosta Kaupunginteatterin esityksestä ehtivät Seppälätkin pukeutua Kiven maailman asuihin.


Toinen osa alkaa.

Lavalla eturivissä vasemmalta lukkari, Simeoni, Timo, Lauri, Aapo, Tuomas, Juhani ja Eero.

"Kiljukoon nyt kaikkein kaula...

..koska mielin virren laulaa voimasta seitsemän miehen".

Aapo, Tuomas, Juhani, Eero ja Toukolan kyläläisiä.

Yleisnäkymä.
Syksyn kiireet olivat tällä kertaa vähentäneet yleisöä, mutta mukavasti kuitenkin yli puoli salillista oli paikalla ja vastaanotto oli lämmin, runsaasti kiitosta sateli laulajille jälkeenpäin. Kuulemma yksi pariskujnta oli kysynyt miksi ette tule esittämään tätä Kanadaan. Kyllä varmasti esitämme jos vain sponsori löytyy!

Taitaa tulla kuorolle paineita kun pitää keksiä taas jotain uutta ja erikoista. Mutta haasteita ei pelätä, Arja on kekseliäs ja uutta on taas jo tulossa.

(Ryhmäkuva copyright Kari Eskola, muut kuvat copyright Anneli Solava)

maanantai 16. syyskuuta 2013

Morning has broken

Morning has broken on ihana laulu, joka ympäri maailmaa tunnetaan kai parhaiten Cat Stevensin esittämänä. Se liittyy myös Kulkusiin.

Kulkuset esitti laulun Suomen Paras Kuoro-kilpailussa vuonna 2011. Hienon sovituksen oli tehnyt taidokas bassomme Ari Törmä. Kun Kulkuset sitten osallistui menestyksellisesti Llangollenin laulukilpailuihin Walesissa kesällä 2011, niin Kulkusia pyydettiin laulamaan festivaalin päätösjumalanpalvelukseen.  Siellä Kulkuset lauloi tämän laulun ja sai kesken jumalanpalveluksen voimakkaat suosionosoitukset.

St. Cullenin, Llangollenin suojeluspyhimyksen kirkko, jossa Kulkuset lauloi.
Tässä esitetään Morning has broken.  Eturivissä Tero Vanamo, jolla on laulussa pieni soolo.
Toissailtana kuuntelin auton radiossa Radio Vegaa ja ohjelmaa jossa kerrottiin Cat Stevensistä. Morning has broken tuli tietysti esille ja kerrottiin, että se on alunperin walesilainen sävelmä. Ajattelin heti, että siitä syystä se sopi niin hyvin Llangollenin jumalanpalvelukseen.

Me tiedämme kaikki, että Herra Google on kaikkitietävä, joten rupesin tutkimaan asiaa ja käännyin hänen puoleensa. Kävi ilmi, että kysymyksessä on vanha gaelilainen sävelmä, joka on peräisin Skotlannista, ei Walesista. Siihen on tehty 1800-luvulla gaelinkieliset sanat. Nykyisen, tunnetun sanoituksen on tehnyt englantilainen kirjailija Eleanor Farjeon ja se on julkaistu vuonna 1931. Sävelmää käytetään paljon uskonnollisissa yhteyksissä ja siihen on myös joululaulun sanat olemassa.

Cat Stevens teki siitä levytyksen vuonna 1972. Hän kuuli studiossa englantilaisen, klassisen koulutuksen saaneen pianistin Rick Wakemanin soittoa ja pyysi samantyyppistä Morning has broken-levytykseen. Rick Wakeman (tunnetaan parhaiten progressiivista rokkia soittaneesta Yes-yhtyeestä) on siis soittanut ihanan intron ja myös luonut muut piano-osuudet.




Rick Wakeman teki vuonna 2000 pianoversion laulusta ja kun häntä haastateltiin BBC:n suorassa lähetyksessä hän kertoi, että hän oli lupautunut tekemään pianosäestyksen silloin aikanaan lauluun Morning has broken, mutta hän oli järkyttynyt kun hänen nimeään ei mainita levytystiedoissa, eikä hän ole koskaan saanut luvattua palkkiotakaan.  Radio Vegan mukaan Cat Stevens oli välittömästi vienyt 10 puntaa Rick Wakemanille taksilla.

Cat Stevens (alkujaan Steven Demetre Georgiou, isä Kyproksen kreikkalainen) kääntyi muslimiksi ja on nykyään nimeltään Yusuf Islam.  Mielenkiintoinen tieto radio-ohjelmassa oli myös, että kun vanhemmat erosivat niin Cat lähti ruotsalaisen äitinsä kanssa  Ruotsiin ja asui jonkin aikaa Gävlessä. Hän jopa puhui muutaman sanan ruotsia haastattelussa  
joka soitettiin ohjelmassa.  Ymmärtää kuulemma paremmin kuin mitä osaa puhua. Oli myös tehnyt äitinsä kanssa ensimmäisen laulunsa koululaisena Ruotsissa.




torstai 8. elokuuta 2013

Moderni keihäänheitto alkoi Suomesta, kertoo Ari Törmä

Kulkusten monitaitajaa Ari Törmää on haastateltu tämän päivän Turun Sanomissa (8.8.2013, sivu 29). Haastattelussa Ari kertoo, että keihästä heitettiin jo antiikin Kreikassa, mutta nykyaikainen laji syntyi vasta paljon myöhemmin. Nykytiedon valossa varhaisimmat modernilla tyylillä heitetyt keihäänheittokilpailut pidettiin Suomessa, Helsingissä ja Kuopiossa, 1880-luvulla.

Suomesta laji levisi sitten Ruotsiin ja Norjaan, joten voimme omia keihäänheiton synnyn itsellemme, ellei historiantutkimus jatkossa toisin todista. Näin Ari toteaa haastattelussa, jossa häntä kutsutaan yleisurheiluhistoriantutkijaksi.

Taas Suomen ainoat mitalitoivot ensi viikon MM-kilpailuissa Moskovassa ovat keihäänheittäjiä. Pitkät ovat historialliset perinteet, ne velvoittavat, mutta onneksi Suomessa keihäänheitto elää voimakkaana.

Haastattelussa kerrotaan myös muusta yleisurheilun kehityksestä.  Suurin osa nykyisten kansainvälisten kilpailujen lajivalikoimasta on Törmän mukaan peräisin 1800-luvulta Brittein saarilta.

Moni kulkusperheeseen kuuluva ei välttämättä tunne tätä puolta Arissa. Ari on tutkinut yleisurheilun historiaa ja hän on julkaissut kahdeksan teosta kansainvälisestä tuloshistoriasta, joissa mennään jopa vuoteen 1869 asti. Kirjasarja saa suunnitelmien mukaan jatkoa vielä tänä vuonna.

Pitää myös muistaa että Ari on taidokas luontovalokuvaaja ja hän on julkaissut valokuvakirjoja ja pitänyt valokuvanäyttelyjä. Sen, että hän on lahjakas säveltäjä ja sovittaja tietänevät kaikki yhdistyksemme piirissä ja yleisömmekin. Muistutettakoon, että hän laulaa bassoa Kulkusissa ja Viveressä.

Tällaisen tavallisen tallaajan on vaikeaa ymmärtää mistä hän löytää kaiken energian vaativan päivätyön lisäksi. Hyvää jatkoa Ari!


sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

Marjan gradu kertoo tanssilavasta

Marja Tuohimaa, nykyisin SenioriKulkusten sopraano, lauloi nuorempana monta vuotta aikoinaan Kulkusissa ja oli muistaakseni jopa sihteeri. Hän on nyt tehnyt ansiokkaan gradun, jonka kaupunkilehti Turkulainen huomioi näyttävästi keskiviikkona 3.7.2013.
 

 
Marja kirjoittaa gradussaan Uittamon tanssilavasta, mutta kertoo myös taustatietoina laajasti suomalaisesta lavatanssikulttuurista ja lavojen kukoistuskauden musiikista.
 
Moni on löytänyt tansseista rakkauden, oli sitten Uittamolla tai muualla.  Talvella ehkä VPK:n talolla, opiskeleva nuoriso Turussa  Kunnassa tai osakunnissa. Tai ehkä Kårenilla. Marja oli haastatellut 20 ihmistä, seitsemän oli löytänyt puolisonsa "Uitun" lavalla ja seitsemän toiselta tanssilavalta. Yksi pari oli jopa mennyt kihloihin Uittamon lavan metsikössä.
 
 
Pari rokkivuosikymmenen jälkeen on tanssilavakulttuuri taas hiljalleen elpymässä ja lavoilla käyvät nykyään kaikenikäiset. Tanssikurssin käyneet ovat oppineet uusia tansseja kuten lavajiven eli fuskun ja tämä vie paljon tilaa kertoo Marja. Tanssikurssin käyneet tanssivat muutenkin kuulemma mieluummin keskenään.  Marja valittaa myös sitä, että vain kolmasosa lavojen väestä on miehiä. Hän kysyykin kuinka kauan naiset jaksavat pukeutua kukkasiksi ja olla tyrkyllä ellei tule lisää tanssittajia.
 
Gradu löytyy tästä linkistä: 
https://www.doria.fi/handle/10024/90768  (ja sieltä linkkiä Avaa tiedosto)
 

tiistai 25. kesäkuuta 2013

Kohti Tampereen Säveltä ja Sävelessä

Kun saatiin Kilven Kuoron kanssa konsertit pulkkaan keskityttiin pääasiassa Tampereen Sävelen kilpailuohjelmiston hiontaan. Tällainen keskittyminen tiesi osalle laulajista pientä lomaa laulamisesta. Jo huhtikuussa pidettiin pari harjoitusta viikossa, jotta saatiin kuoro hiottua yhtenäiseksi ja sanat haltuun.

Kilpailuohjelmisto oli Juha Holma: Sweet Afton, On suuri sun rantas autius sov. Teemu Tommola ja Liisa Matveisen Nuutti Sini Paasikiven koreografialla. Ohjelmisto vaati kykyä siirtyä tunnelmasta toiseen koko ajan intensitettiä lisäten. Harjoitustapakin muuttui. Enää ei harjoituksissa istuttu äänittäin, vaan laulettiin seisaaltaan ympyrässä sekaisin ja vaihdettiin paikkoja koko ajan. Oli kunnollinen tekemisen meininki ja jokainen sai lisää itseluottamusta laulajana kun huomasi ettei tarvinnutkaan samaa ääntä laulavaa kaveria vierelleen.

Ensimmäinen otto koreografiasta oli tehty jo helmikuussa. Sini kävi kuuntelemassa kappaleen ja katsomassa vahvuudet äänten välillä. Hän toi alustavan koreografian helmikuun loppupuolella ja se jätettiin hautumaan ja ottamaan muotoaa. Huhtikuussa, kun kuoron lopullinen asetelma kilpailukappaleita varten oli löydetty,  muunneltiin koreografiaa vastaamaan uutta muotoa. Sini kävi katsomassa ja liikkeeseen lisättiin pieniä juttuja sinne ja tänne. Nyt voitiin sitten harjoitella laulamista liikkeen kanssa täysipainoisesti.

Harjoituskausi oli kehittävä ja vaativa. Hankalaa oli ettei kuoro ollut kuin muutaman kerran kokonaisvahvuudessa harjoituksissa. Onneksi KulkusRadio välitti tietoa harjoitusten sisällöstä. Muutoksia tuli kuitenkin silloin tällöin, vielä ihan viimet ingassakin.

Torstai-illalla Kulkusia oli jo Tampereella. Kävimme kuuntelemassa Yhtyekilpailun loppukonsertin ja tulokset. Konsertissa oli mielenkiintoinen ohjelma. Vain kaksi porukkaa lauloi ilman mikkejä. Yhtyekilpailun voitti ranskalainen Ommm. He otattivat kuvan yleisön kanssa ja kuinkas ollakaan: Kulkusia kuvassa.

 












Onnistuneesti kuoro pääsi matkaan kohti Tamperetta perjantaiaamulla 7.6. Osa kuorolaisista oli jo Tampereen Sävelen humussa valmiiksi. Harjoituspaikaksi Tampereella olimme saanet Pirkanmaan musiikkiopistolta tilan. Oli kuuma päivä. Teimme intensiivisen loppuharjoituksen opiston aulassa. Oli hiki ja jano. Kohti Tamperetaloa lähdimme kevyen lounaan kautta.

Tamperetalolla meitä odotettiin varttia vaille kolme. Oppaamme Annika oli iloinen nuori nainen, joka kannusti kuoroa joka välissä. Salitestissä katsoimme paikat ja laulaa lurautimme. Sitten päästiin vaihtamaan vaatteita, keskittymään ja vielä pieneen harjoitukseen. H-hetki oli 16.30. Lauloimme hyvin ja intensiivisesti. Esityksen jälkeen olimme suhteellisen tyytyväisiä. Sitten syömään ja vähän juomaankin ihan luvan kanssa.

Osa meistä kävi kuuntelemassa viimeiset kuorokatselmuksen esitykset, osa lähti suoraan viihtymään Telakalle. Telakalla oli Sävelen ajan Marjukka Riihimäen johtama yhteislaulutilaisuus äänissä. Söimme ja joimme ja kuulostelimme oliko kukaan tuttu kuullut esitystämme ja illan mittaan niitä kommentteja sitten kuuluikin. "Intensiivistä, joutui istumaan ihan penkin reunalla ja Nuutti oli oiva ja vakuuttava. Tuomarit on ihan tahvoja jollei valitse Nuuttia päätöskonsertttin." "On suuri riipaisi sydäntä ja itkin koko kappaleen ajan." "Teitä oli ihana katsella kun tulitte lavalle, määrätietoisina, rentoina ja valmiina laulamaan ja suoraan paikalleen. Kappaleiden välissä ei ollut mitään turhaa liikettä, kukaan ei sukinut hiuksiaan tai muuten vain liikkunut turhia. Esityksen intensitetti piti koko esityksen ajan." Oli mukava vastaanottaa positiivista palautetta. Illalla mentiin nukkumaan väsyneinä mutta onnellisina hyvin menneen esityksen jälkeen. 

Suurin osa kuoroa lähti bussilla Turkuun perjantai-illalla. Osa jäi kuuntelemaan Sävelen antia. Osa kouluttautui. Aika iso joukko Kulkuslaulajia osallistui The Real Groupin laulajien Anders Edenrothin ja Katarina Henrysonin koulutukseen All Ears. Koulutuksen tavoitteena oli opettaa laulajat kuuntelemaan toisiaan. Suurin osa harjoitteista tehtiin siis silmät kiinni toisia kuunnellen. Laulettiin vain yhtä laulua Amazing Grace eri dynamiikoin, rytmein ja sävellajein. Erittäin opettavainen koulutus. On pakko laittaa Sävelen kuvagalleriasta löytyneet kuvat tähän, kun jotenkin on monta Kulkusta kuvassa. Kuvista voi havaita myös harjoitusasetelman. Koulutuksen viimeinen harjoitus oli tosi mielenkiintoinen. Ryhmä jaettiin kahtia, toinen puoli lauloi yhtä pitkää ääntä ja toinen puoli laulua samasta sävelläjista. Tätä harjoiteltiin siksi, että laulajan kehossa ja korvassa on ikikäsky, ei saa vaihtaa sävellajia (lue: kappale ei saa laskea). Katariina ohjasi kädellään sitä yhtä pitkää ääntä, joka käden liikkeestä joko nousi tai laski. Melodiaa laulavien piti sopeuttaa melodia aina uuteen säveleeseen. Ylöspäin oli ihan helppo sovittaa melodiaa, mutta kuinka vaikeata se olikaan kun piti liikkua alaspäin. Miksiköhän kappaleet pakkaa laskemaan, kun tekemällä tehden se on niin vaikeata.

All Ears -koulutuksen jälkeen sitten nopeasti toiseen koulutukseen: Monesta suusta useaan sydämeen Katriina Honkasen ja Merzi Rajalan koulutettaviksi. Kehoa ja ilmettä laulamiseen. Hyvä koulutus tämäkin. Iso täytyy tunteen olla että se näkyy ja kuuluu. Merzin oma kuoro Partita oli näyttämässä mitä keho ja eleet tuo lisää lauluun.

Kuorokatselmuksen päätöskonserttiin pääsevien kuorojen listan piti tulla Tamperetalon oveen kahdeksan kieppeillä. Mukavan päivällisen jälkeen kävelimme Tamperetalolle odottamaan tuloksia. No, eipä niitä kuulunut, kävelimme Pakkahuoneelle Sävel Soikoon-konserttiin, mutta kun AIA ei oikein iskenyt niin päätimme tallustella takaisin Tamperetalolle. Siellä oli muitakin kuoronjohtajia ja puheenjohtajia odottelemassa. Mutta ei mitään tietoa. Tuomaristokin oli poistunut jo paikalta. Mikä mätti. Tiesin, että kuoro odottaa Turussa kiihkeästi viestiä lähteäkö takaisin Tampereelle vai ei. Kello tuli yhdeksän ja kello tuli yli yhdeksän, eikä mitään kuulunut. Tein tekstiviestiä valmiiksi siinä 21.25 kun puhelin soi ja tuomariston sihteeri soitti. Kulkuset esiintyy päätöskonsertissa, mutta kappale onkin Sweet Afton eikä Nuutti. Viesti lähtikin sitten iloisemmissa merkeissä kuin olin ennen puhelua näpytellyt viestiin.

Sitten ilouutisten kanssa Pakkahuoneelle kertomaan muille. Soiteltiin siinä Sadun kanssa päivän aikataulua, mutta kyllä yhdet kuoharit kuitenkin juotiin vielä ennenkuin totaalinen stoppi juhlimiselle laitettiin. Sävel Soikoon -konsertti kuunneltiin kuitenkin loppuun olihan viimeisenä esiintyjänä LEVELELEVEN, eli The Real Group ja Rajaton yhdessä. Hyvän shown vetäisivät, parempi kuin sneak preview konsertti Maarianhaminassa helmikuussa.

Sunnuntai koitti, kuoro tuli Turusta ja sitten avattiin ääntä, kokeiltiin sali ja vetäydyttiin harjoitustilaan keskittymään. Maarit piti kolme erilaista äänenlämmittelyä ennen esiintymistä. Oli hienoa, että kuoro pääsi päätöskonserttiin mukaan. Kevään kova työ palkittiin sillä. Nyt mielenkiinnolla odotimme todellista tulosta. 


Sweet Afton meni mukavasti ja sitten saimmekin vain kuunnella muita. 

Tulos olikin sitten pienoinen pettymys, kaksi hopealeimaa. Kuoro oli tehnyt hyvää työtä, mutta tulos ei vastannut odotuksia. Kovin hiljainen kuoro vaihtoi vaatteita ja lähti takaisin Turkuun. 

Maanantaina kun pitkin hampain pakon edessä päivittelin FB-sivua tuloksen suhteen, löysin onneksi lohduttavan viesti eräältä tuomarilta parin vuoden takaa. Hän olisi antanut meille kolme hopeaa tai yhden kullan. Hän kirjoitti mm. näin: "Haluan kiittää teitä kaikkia ja erityisesti Satua koskettavasta esityksestä Treen sävelessä. Saitte yhdessä luotua erikoisen tunnelman pidäkkeisellä laulamisellanne. Hiljainen laulutyylinne glissandomaisine tehoineen ja suuri tunnelataus loivat jännittävän, lähes surrealistisen ilmapiirin. OMALEIMAISTA!!!!" Kommentit hiukan lievittivät katkeraa pettymystä. 

Aruballakin sanottiin, mikä Tampere, mikä Sävel...

Tämä reissu kannatti kuitenkin tehdä ja eikun uusia tavoitteita kohden. Kulkuset on hyvä kuoro!


Konsertissa Kilven Kuoron kanssa

Nuutinpäivän konsertin jälkeen matka taas jatkui kohti seuraavaa konserttia. Oulussa Sekakuoropäivillä vuonna 2012 istuttiin Sekakuoroliiton hallituksen illallisella ja keskusteltiin siitä kuinka monta sekakuoroa täyttää vuosia vuonna 2013 ja huomattiin, että Kilven Kuoro ja Kulkuset molemmat juhlivat. Siitäkö suunnittelemaan yhteiskonsertteja. Konsertit päätettiin pitää 16. ja 17.3. Ensimmäinen Helsingissä Kallion kirkossa ja toinen Turussa Martinkirkossa. 

Helsingin konsertti oli Kilven Kuoron 100-vuotisjuhlavuoden avauskonsertti. Konsertin nimeksi tuli Exultate Deo. Kilpeläiset olivat järjestäneet karonkankin konsertin jälkeen Bottalle.

Lähdimme matkaan aamusta ja löysimme Kallion kirkkoon. Äänenavaus alkoi heti Hanna Remeksen johdolla. Kallion kirkko oli kaunis kirkko ja siellä oli mukava laulaa. Ohjelmistona meillä oli Törmän Arin Kävin erämaassa -sarja, Tommolan Teemun sovittama On suuri sun rantas autius ja Juha Holman Sweet Afton. Kirkossa oli kivasti yleisöä ja ohjelmisto laulettiin melko hyvin. 

Harjoituksissa Kallion kirkossa.
Yhdessä Kilven kanssa, Hannan johdolla lauloimme Toivo Kuulan Auringon noustessa ja Aarre Merikannon Sydämeni laulun. Ja sitten vielä suurkuorolla, johon kuului Kilpi ja Kulkuset ja kaikki paikalla olevat entisen Kilven kuoron laulajat, lauloimme Sibeliuksen Soi kiitokseksi Luojan ja Kuusiston Suomalaisen rukouksen.

Konsertin jälkeen suuntasimme Bottalle. Karonkka oli alkamassa ja hiukan jo hiukoikin. Joimme ensin maljan ja sitten alkoi ohjelma. Ohjelmaa spiikkasi kaksi hulvattoman hauskaa veikkoa Kilven Kuorosta. Nimiä en enää muista. Ohjelmassa oli paljon, yllätys, yllätys, lauluesityksiä. Kulkusten ryhmistä lauloivat Vivere ennen ruokaa ja Värssyt ja Viveren miehet ruoan jälkeen. Kulkusista kenelläkään ei ollut kameraa mukana, siispä kuvia karonkasta en voi tähän laittaa. Ilta oli hauska ja laulettiin paljon. Kotia kohti lähdimme hyvissä ajoin olihan seuraavanakin päivänä konsertti.

Sunnuntai koitti aurinkoisena. Kokoonnuttiin Martinkirkolle. Äänenavauksen ja harjoittelun jälkeen lauloimme hyvän konsertin suhteellisen vähäluikuiselle yleisölle. Kilven kuoro pitäytyi samassa ohjelmistossa kuin Kallion kirkossakin, mutta Kulkuset lauloivat hiukan enemmän: Sarmannon Moment Musical, Rauha, Rannalle nukkunut ja Hautaus sekä Toivo Kuulan Virta venhettä vie. Tästäkin konsertista tuli talteen yksi kuva ;-) jonka otti Remeksen Hanna konsertin aikana.


Karonkkaa emme päässeet pitämään, olihan sunnuntai ja maanantai on tiettävästi työpäivä. Kulkuset Kallion kirkossa -kuvan otti Leena Virta.

Nuutinpäivän aloituskonsertti

Ison kuoron blogipäivitykset ovat talven ja kevään aikana olleet aika harvassa vaikka hommia on puskettu täysillä ja tapahtumia ollut aika paljon.

Koko yhdistys kaikkine ryhmineen aloitti laulukautensa Kulkusten 95-juhlavuoden aloituskonsertilla Akatemiatalolla Nuutinpäivänä 13.1.2013, kun Kulkuset oli 95 v ja 9 päivää vanha. Konserttiin ja sen jälkeen kokkareille oli kutsuttu Kulkusten ystäviä ja tukijoita.

Iltapäivä alkoi jääkylmässä salissa paikkojen kuntoonlaittamisella. Juhlan värit olivat sininen ja kulta. Lavalle nousi Kulkuslakana, johon Matti M oli tehnyt telineen, ja lavan reunaan aseteltiin pari nuuttipukkia. Ilman jeesusteippiäkään ei pärjätty. Hulina oli aikamoinen vielä kun äänenavausta olisi pitänyt aloitella.

Siihen se nousee.


Tuli tosi hieno, ja teipillä kiinni.
Lava koko komeudessaan tai melkein, toinen pukki puuttuu kuvasta.
 Eteiseen oli tehty hieno myyntipiste, josta halutessaan sai ostaa Kulkus-tuotteita, juhlakrapoja (suosituin tuote), levypaketteja, historiikkejä ja Kulkuskasseja.



  
Ahkerat myyjät Teija ja Johanna.

Siitä sitten lauluntekoon. Äänentekijämme Maarit piti perusteellisen äänennaukaisun ja sitten päästiin lauluhommiin. Esiintyjinä olivat kaikki Kulkusten aktiiviset ryhmät: iso kuoro, SenioriKulkuset ja lauluyhtyeet Non Troppo Bene, Vivere ja Värssyn Väärtti. Harjoitusaikaa per ryhmä ei paljoa ollut, mutta toisaalta pitihän tässä vaiheessa jo konserttiohjelmisto olla valmis ;-).


Maarit aloittelee äänijumppaa.
Koko ryhmä jo vakavasti töissä.
Konserttiohjelmisto oli monipuolinen ja hieno. Kaikki ryhmät esittivät omaa parastaan. Sali oli melkein täynnä ja oli ihanaa laulaa. Siirryttiin tunnelmasta toiseen sujuvasti ja toivottavasti saatiin tunnelmat siirrettyä yleisön sydämiin. Konsertissa oli yksi kantaesitys. Tätä konserttia varten oli tilattu Liisa Matveiselta sävellys perinteisiin Nuuttirunoihin. Nuutissa ihan omat bassonuutit pääsivät luonnerooliin.

Iso kuoro tunnelmoi vielä joululauluilla.
Viveren käsittelyssä Törmän Arin Good News teoksesta Unto Us.
SenioriKulkuset teki hienon kiertokäynnin Vanhassa linnassa.
Arja töissä.
Non Troppo Bene jouluyössä.
Värssyn Väärtti Kulkusrokkaa, pianossa Tiina Syksy.
Nuutit on juoneet ja syöneet.
Komea bassonuuttirivistö.
Satu laittaa lisää löylyä, jotta saadaan joulu karkoitettua.
Lopussa kiitos seisoo ja kukitetut taiteelliset johtajat.
Konsertti oli hieno ja sitten alkoi cocktailkemut. Oli vain vartti aikaa laittaa sali kokkarikuntoon. Tarjolla oli kuohuviiniä ja pientä naposteltavaa. Naposteltavat teki kuoron oma kokki Päivi Lehtonen. Naposteltavalistalla oli näitä herkkuja: Varsinaissuomalaiset lammasmuffinit, Tulisen Nuutin Tapit, Korvasientä ja juustoa Kulkusissa, Kultasiniset Kulkusmacaronet, joista kieli värjaytyi siniseksi ja vielä ihastuttavat Kulkuskonvehdit, jossa "Kuori tummaa suklaata syvyyden ja kokemuksen merkiksi, täytteessä lempeää valkosuklaata, tulisten miehiemme iloksi myös chiliä, lempeiden hunajaisten naistemme kunniaksi mesiangervoa ja villin luontomme yhdistää metsävadelma". Kun pöytä oli katettu ja kuoharit kaadettu voitiin vieraat päästää sisään. Ja vieraita oli mukavasti, monta ihanaa onnittelijaa ja onnittelupuhetta. Ensin kuitenkin kohotettiin malja Kulkusten onneksi. Huonosti toimivaa mikrofonia (syynä taisi olla huono akku, koska kun kuoron varapuheenjohtaja Riku otti  äänityslaitteesta akun ja laittoi sen mikrofoniin, niin hetken se toimi oikein mainiosti), niin siis mikrofonia käyttivät edustajat seuraavista yhdistyksistä: Turun tuomiokirkon kamarikuoro Nova, Naantalin Laulajat, Suomen Työväen Musiikkiliiton Varsinais-Suomen piiri, Aino-kuoro, Sekakuoroliitto, Lapuan Sekakuoro, Odd Fellow Frater Aboensis -loosi, Kannel-kuoro, SULASOLin Varsinais-Suomen piiri, Uudenkaupungin Laulu-Veikot, Uudenkaupungin VPK:n Soittokunta, Mieskuoro Laulun Ystävät, Mieskuoro Laulun Ystävien Weterani Weljet, Salon Laulu-Sepot, Brahe Djäknar, Florakören, Åbolands Kammarkör ja kuoron omat impressarit Mauno Harju ja Heikki Haulisto.
Ovet avattu ja vieraat saavat tulla.
Maljan nosto Kulkusten onneksi.
Valmiina ottamaan vastaan onnitteluja.

Cocktailkemut oli kiva ajatus kuoron hallitukselta. Moni kiitteli sitä, että kerrankin sai jutella monen ihmisen kanssa kun ei ollut sidottu pöytään ja tuoliin vaan sai kulkea ympäriinsä ja vaihtaa juttukaveria ja kuulla kuulumisia monia. Tunnelma juhlissa oli iloinen ja alla muutama tunnelmakuva. Kiitoksia vielä kaikille juhlan tekijöille. Erityiskiitos Ravintola Kultaiselle Hirvelle.

Juhla valmiina alkamaan. Juhlajuoma odottaa.
Onnea Kulkuset!
Kokkimme Päivi.
Ihanat impressaarit Heikki ja Mauno.
Kulkuskonvehtehja ja -macaroneja.
Nostamme maljaa!

Todella taitava tarjoilija.
Macaroneja on syöty, kieli sen todistaa.
Juttupiiri.
Juttupiiri.
Juhlat voi väsyttää...
Ihania kuvia juhlista ottivat Kimmo Stjärnstedt, Ari Törmä ja Matti Harmovaara.