tiistai 20. kesäkuuta 2017

Samppalinnan avajaiset 20.6

Eivät ne olleet oikeastaan Samppalinnan avajaiset, vaan uimastadionin uudelleenvihkiäisjuhla, kuten kaupungin puhuja totesi. SenioriKulkuset oli saanut keikan sinne.

Usean kauniin päivän jälkeen oli nyt tänään normaali suomalainen kesäpäivä, harmaata, kylmää, kova tuuli ja pientä tihkusadetta.  Mutta urheasti kävi joukkomme taistoon luonnonolosuhteita vastaan.

Autot parkkeerattiin Luostarinvuoren lukion pihalle ja avattiin ala-aulassa hieman ääniä.  Sitten marssittiin uimastadionille. Saatiin rannekkeet ja ylös odottamaan juhlan alkua. Kun saavuimme ei vielä juuri ollut väkeä, mutta kutsuvieraita tuli sitten parikymmentä.  Saman verran oli altaassa väkeä ja muutama värjötti tuulessa ja tuiskussa. Altaassa oli käsittääkseni mukavan lämmintä, 25-27 astetta? Netissä ei löytynyt tietoa.

Hiljaista oli kun saavuttiin paikalle.
Muutama on jo kokoontunut kuorolaisten lisäksi.
Lauloimme Turku-aiheisia lauluja,  Viherluotoa ja yksi Lyly oli myös ohjelmistossa. Kun ensin laulettiin kaksi laulua ennen puheita, niin puheessa kiitettiin sen jälkeen kuoroa, "joka lauloi vastatuuleen". Niin tehtiin, ei mitään äänenvahvistuksia.

Åbo Simklubbin tytöt esittivät kuviouintia ja kaksi uimahyppääjää uimahyppyjä. Ylhäällä kymmenessä metrissä tuuli niin, että hyppääjät joutuivat odottamaan välillä sopivaa tuulirakoa.




Kutsuvieraat saivat lasin kuohuvaa, jonka he nauttivat kuorolaulun säestyksellä.  Lauloimme aivan heidän lähellään.

Ja sitten kotiin.  Onneksi meille tultiin nyt avaamaan yläportti ettei tarvinnut kiertää niin kaukaa ja hankalien portaiden ja jyrkän ala- ja ylämäen kautta. 
 
Kova tuuli näkyy vaatetuksena ja tukan asennossa

Olipahan keikka. Miksi olimme etukäteen kuvitelleet että se lauletaan kauniina ja lämpimänä kesäpäivänä auringon paistaessa? Se olisi ollut kiva keikka!

Järjestäjät olivat hankkineet puheenpitäjille katoksen. Säähän erinomaisen hyvin sopiva brändi.



torstai 1. kesäkuuta 2017

Portsan pojat

SenioriKulkuset on kuluneen laulukauden aikana laulanut turkulaisen muusikon ja säveltäjän Pentti Viherluodon lauluja. 

Viherluoto asui pitkään Portsassa eli Port Arthurin kaupunginosassa. Kaikki vanhat turkulaisethan tietävät, että nimi tulee siitä, kun muurari teki talon kivijalkaa (Arvinkatu 5 tarinan mukaan) ja pikkupojat kysyivät: "Mitä sä teet?"  Muurari siihen, että Port Arthurin linnoitusta. Venäjän-Japanin Port Arthur oli pitkän saarron ja kovien taistelujen jälkeen antautunut tammikuussa 1905. Puutaloaluetta rakennettiin siihen aikaan. Kaupunginosa alkaa siinä komean Mikaelinkirkon kohdalla ja kirkkohan valmistui vuonna 1905. Tämä oli siis alueen kiihkeimmän rakentamisen aikaa.

Korttelin päässä Viherluodon nuoruusvuosien asunnosta paljastettiin tammikuussa 1972 taiteilija Viljo Mäkisen patsas Portsan pojat osoitteessa Puutarhakatu 34.  Patsas kuvaa kahta koulupoikaa, jotka kirmaavat pitkin Puutarhakatua Turun Lyseoon. Koulukirjat ovat remmillä kiinni. Turun Lyseo oli, kuten moni muistaa, Puutarhakadun toisessa päässä Aurakadun ja Maariankadun kulmassa. Nykyään se on Cygnaeuksen ruotsinkielinen alakoulu. Patsaan lahjoittivat Turun Työväen Säästöpankki ja sen toimitusjohtaja Eero Numerla, joka oli Turun Lyseon kasvatti.



Laulettiinko paljastustilaisuudessa  yhden Portsan suuren pojan Pentti Viherluodon Portsan poikain laulu?  Oliko säveltäjä itse paikalla?  Ehkä joku tietää, minä en, mutta olisihan se laulu sopinut sinne. Komea laulu, myös (ja varsinkin?) SenioriKulkusten esittämänä.

Viljo Mäkinen oli keraamikko (Kupittaan Savessa vuoteen 1960) ja kuvanveistäjä, joka tunnettiin humoristisista ja sympaattisista ihmis- ja eläinhahmoista. Kulkuset jakaa kipsistä Sointu-patsasta.  Sen Viljo Mäkinen on tehnyt ja ensimmäinen kappale luovutettiin vuonna 1960 Edvin Laaksoselle.




Montako patsasta on vuosien varrella jaettu?  En tiedä, olen saanut omani vuonna 2013, mutta siinä ei ole numeroa. Hieno kunnianosoitus.

tiistai 30. toukokuuta 2017

Lauluisku sateessa

Seniorien piti tehdä perinteinen lauluisku Förille tänään. Ja tehtiinhän se, sateen sattuessa sateessa.  Ikävä kylläkin ohjelmistossamme ei ole laulua Singing in the Rain.

Meitä oli noin 20, ihmisiä hyvin vähän liikkeellä eli yleisöä ei juuri ollut.  Mutta seisoimme tuon vanhan Auran Panimon seunustalla, saimme hyvän kaikupohjan laulullemme ja kuulemma laulu kuului puoliväliin jokea asti. Kolmen laulun jälkeen ajoimme yli Förillä ja lauloimme Aamu Airistolla.  "Niin kirkkahasti, kirkkahasti kimmeltää taas ulappa Airiston..."  Aurajoki ei hirveästi kimmeltänyt. Yksi pyöräilija tuli kanssamme Förillä joen yli ja katseli hieman pitkään, kai kummaksuen.

Osa lähti lämmittelemään Brunolle. Yleensä olemme käyneet iltapalalle, nyt otimme lasillisen.  Useimmat rommitotin.  Totiset ottivat siis totin.

Brunolla oli kuivempaa ja mukavampaa.
Satoi, satoi, ja Förillä ei ollut yhtään matkustajaa.

Miksi en ottanut kuvaa laulajista työn touhussa? No, kun pidin sateenvarjoa yhdellä kädellä ja nuottikansiota toisella kädellä, niin ei riittänyt kättä kameralle.  Se paljon puhuttu välikäsi oli jäänyt kotiin.

Toivotaan ensi keväänä parempaa säätä.

Seniorit kävivät Somerolla


SenioriKulkuset tekivät retken Somerolle tiistaina 23.5. Kulkusten kevätkonsertti oli samana päivänä Uittamolla.  Ikävä yhteensattuma.

Lähdimme liikkeelle bussilla kello 13.  Ensimmäinen kohde oli Härkälän kartano. Söimme ensin maittavan myöhäisen lounaan ja sen jälkeen isäntä kertoi kartanon historiasta alkaen vuodesta 1594. Sen värikkäisiin vaiheisiin kuuluu muun muassa toimiminen kunnalliskotina 1900-luvulla. Nykyinen isäntäväki on restauroinut kartanon nykyisen vuonna 1882 rakennetun päärakennuksen.  Näimme myös kiinalaisen salin  ja japanilaisen huoneen kiinnostavine kokoelmineen.  Valokuvaaminen niissä on kielletty.
 
Kartano pääsisäänkäynnin  puolelta.

Arja löysi ihmeellisen soittopelin.
Kahvi on juotu ja salissa kuunnellaan isännän kertomusta historiasta.
Seppo ehti jo avata kännykkänsä.


Näkymä terassilta puistoon ja KIrkkojärvelle.
Altot ja vanha kartano.

Lauloimme kiitoslaulun isännälle.

Kartanosta ajoimme hautausmaalle.  Unto Monosen haudalla lauloimme tietysti Satumaan ja Rauli Badding Somerjoen haudalla pätkän Paratiisia. Baddingin pysäkki keskustassa nähtiin ja laulettiin yksi laulu.

Unto Monosen haudalla.

Baddingin pysäkki
 Lauloimme sielläkin. 
Matkalla takaisin bussiin bongasin myös seiväshyppääjä Pentti Nikulan patsaan.  Nikula oli ensimmäinen maailmassa joka ylitti 5 metriä, se tapahtui Pajulahden hallissa helmikuussa vuonna 1963 ja samassa kilpailussa hän ylitti vielä 505 senttiä ja 510 senttiä. Uusia hallimaailmanennätyksiä kaikki. Toki hän oli jo Kauhavan juhannuskisoissa 1962 hypännyt uuden maailmanennätyksen 494.  Hän oli uuden ihmeellisen lasikuituseipään ensimmäisiä käyttäjiä.
Pentti Nikulan patsas.  Ei ihan luonnollista kokoa.
 Konserttimme oli seurakuntakeskuksessa.  Siellä on erinomainen akustiikka.  Onnistuimme hyvin, Arjakin totesi, että huomaa että osaamme nämä laulut. Viherluotoa ja Arjan somerolaisen Risto Rasan runoihin tekemä laulusarja. Riitta Vasenkari oli mukana ja luki runoja laulujen välissä. Tottakai lauloimme myös yhden Unto Monosen tangon.

Iloinen soittajapoika.  Virpi Metsätähti solistina ja Arja myötäilee huuliharpulla. Marjatta säestää pianolla.

Portsan poikien laulussa solistiryhmässä tyttöjä eli Leena Haulisto, Merja Wikström ja Virpi Metsätähti.
KulkusSiskot ja Seppo Haapakoski solistina.

Yleisöä oli saapunut harmillisen vähän, lipunmyyjien mielestä somerolaisten pitäisi hävetä. Samanaikaisesti oli paikallisen Nostalgia-viikon jazziltamat ja mieskuoron harjoitukset, siinä osa selityksiä.  Onneksi meillä oli aveceja mukana ja Someron Naislaulajat lauloivat kolme laulua ja kuuntelivat muuten yleisön joukossa.

Bussissa oli mennen tullen tietokilpailuja ja matka sujui muuten mukavasti jutustellen. Kaiken kaikkiaan oikein mukava retkipäivä.

Pentti Viherluoto-seura myy edullisesti noin parikymmentä vuotta sitten ilmestyneen, Turun Sanomien julkaiseman Pentti Viherluodon elämäkerran Puhelinlangat laulaa. Ostin sen kun Virpi Metsätähti mainosti bussissa ja haki kotoaan. Kiinnostava kirja, äitini puhui usein Viherluodon pojista, jotka olivat tuttuja, asuivat samalla Portsan alueella.





torstai 18. toukokuuta 2017

Tuokioita Hämeenlinnassa

SULASOLin laulu- ja soittojuhlat olivat Hämeenlinnassa 12-14.5.2017. Soittajia ei tosin ollut kuin Varusmiessoittokunta, mutta se on niin korkeatasoinen ja monipuolinen porukka, että soittojuhliksikin voidaan näitä kutsua.  Ilman tuota soittokuntaa olisi ollut  tynkäjuhlat.

Kulkuset olivat mukana, kuten yleensä. Oman kulkushistoriani aikana jäi vain 1992 väliin.  Silloin juhlat olivat Joensuussa ja Kulkuset Samppalinnassa. Jääkärin morsian oli ohjelmassa, kuten jotkut kauan mukana olleet muistavat. "On kelpo gentlemanni tuo Suomen jääkäri.." Näytelmä joka olisi sopinut hyvin nyt tänä vuonna Suomi 100-teemaan.  Sen juoni asettuu Jääkäripataljoona 27:n Libau-vaiheeseen 1916-1917.

SenioriKulkuset lähtivät omalla bussilla Hämeenlinnaan kello 13. "Juniorikulkuset" tulivat kimppakyydeillä. Työssä olevat eivät päässeet lähtemään niin aikaisin. Kuorot majoittuivat klassiseen Hotelli Aulankoon. Hyvä aamiainen, hyvä hotelli ja kun oli kuljetus, niin pieni etäisyys ei haitannut.
Lisäksi Jussi Toivonen oli saanut baarimestarin pitämään aulabaarin  avoinna lauantai-iltana tavallista pidempään tietäen, että kun tullaan karonkasta olisi vilinää.  Niin oli. Kiitos Jussi!

Avajaiset olivat torilla kello 18. Sitä ennen Varusmiessoittokunta soitti ja veti yhteislauluja. Kaikki palelivat lämpimistä vaatteista huolimatta, mutta Harri Lindblom ja Jussi Toivonen tulivat paikalle juhlavaatteissa ja juhlatuulella. Selitys: Kulkusten viralliset edustajat kaupungin vastaanotolla Raatihuoneella.

Hannu Aali, Arja Lyly, Tarja Tuula Koskinen, Elisa Tuominen, Maarit Lindblom, Viivi Lindblom ja Hannu Äikäs odottavat avajaisia.

Samoin Katariina Kärki-Susi
Tässä ainakin Hannu Aali, Hannu Äikäs, Harri Halme, Riku Mäntysalo, Jussi Toivonen.

Väkeä kerääntyy torille

Avajaisissa puhuttiin ja laulettiin.  Oli vain elämää, ei sen enempää. Ministeri Sanni Grahn-Laaksonen, kaupungin edustaja, Sulasolin puheenjohtaja. Kalliolle, kukkulalle, On suuri sun rantas autius ja sekakuoroilla Sibeliuksen Drömmarna. Kaupungin  suuret pojat Irwin ja Janne olivat päässeet valikoimaan.

Noukkikaa kuvista alla tuttuja. Päivi Launosalo, Päivikki Konttinen, Heidi Gräsbeck, Teija Jarhio, Jussi Toivonen, Päivi Kuntze etualalla.






Osa lähti hotelliin, osa syömään kaupungilla ja kuuntelemaan Kuoroja kuutamolla, kuten ohjelmakohtaa kutsutaan. Vivere lauloi Albertin kellarissa, siellä minäkin olin yleisönä. Virallisia konsertteja oli myös, Heidi Gräsbeck ainakin kävi Naiskuoro KYNin konsertissa ja Lumen Valon konsertissa, jonne myös Marja Nätkynmäki-Pajula kiirehti Albertin kellarista.

Arin, Virpin, Lassin, Juhan ja Janninan piti ensin syödä.
"Manta" Maarit Normasto tuulettaa Viveren laulua kuin rokkikonsertissa.
Virallinen juhlaolut Suomi soi.
Manta ja Heli ja Marja kuuntelevat Albertin Kellarissa. Siis Edelfelt seinällä.

Kun illalla menimme bussilla hotellille kuljettaja kertoi että Mauno Koivisto oli kuollut.  Ikävä suruviesti. Minulle tuli mieleen miten hän kävi katsomassa Jääkärin morsianta ja nyökkäili meille ystävällisesti kun hän saapui Samppalinnaan ja käveli paikalleen, silloin ei ollut vielä katettua lavaa. Turvamiehet katsoivat sinä aikana valppaina pensaisiin.

Suruliputus nähtynä ylhäältä hotellin ikkunasta.

Lauantaina oli Ritari-arenalla eli jäähallissa pääjuhlan musiikin harjoitukset. Tulimme myöhässä. Lauloimme ja saimme ihan hyvän lounaan.

Sitten keskustaan.  Kulkuset esiintyi maratonkonsertissa Raatihuoneen juhlasalissa ja erittäin hyvin esiintyikin.

Hämeenlinnan kirkko vuodelta 1798
Torilla Hannu ja Jussi tapasivat Lapuan Sekakuoron Liisan ja Siskon. Sisko Nyrhilä on Sekakuoroliiton puheenjohtaja.

Kulkuset Raatihuoneella
 

Aika moni lähti Rajaton-yhtyeen konserttiin lauantai-itana Verkatehtaan Vanaja-saliin.  Verkatehdas on erinomaisen hienosti uudistettu konsertti- ja kokouskäyttöön. Rajaton lauloi tunnetulla taidollaan ja teki mieli sanoa tyylillään, koska nyt on juhlavuosi (Rajaton 20 ja Suomi 100) ja Rajaton lauloi lauluja kahdenkymmenen vuoden varrelta.

Bussi vei taas konsertin jälkeen karonkkaan Elenia-areenalle. Se on monitoimihalli, ja sen palloilua varten tehty lattia suojattiin matolla. Sillä ei voinut mielestäni tanssia.  Siksi orkesteri (Varusmiessoittokunnan bändi) soitti kai vain nopeita, ei valsseja tai tangoja. Sellaisia vain joita voi hytkyä paikallaan seisten. Vanhan miehen kommentti. Bändi veti kyllä todella hyvin.  Ja todella kovaa.


Sininen (ei gininen) tunnelma. Oikealla taustalla seisoo kaksi ryhmää Kulkusia.
 Tapasin historiallisesti kolme entistä puheenjohtajaa. Herrat karonkassa samassa pöydässä.

Pekka Hapuoja, Harri Lindblom, Rainer Friberg.

Karonkka oli ihan katastrofi, se oli alkanut 20.30 ja kun 700 ihmistä tuli konserteista tunnin päästä niin ruoka oli loppu. Vähitellen tuli salaattia ja kylmää chilikastikkeessa uivaa kanaa. (Sulatettu kai pakkasesta?) Ei muuta.  Kuppi kahvia, ei mitään makeeta. Hinta 27 euroa. Istumapaikkoja vain osalle väestä, ei heille jotka tulivat myöhään.  Katsomoon olisi voinut mennä istumaan. Surkeaa.  Moni äänesti jaloillaan ja lähti pois. Ruoka loppui myös viisi vuotta sitten, samoin viini. Sitä onneksi sentään riitti nyt.  Massatapahtumien järjestäminen ei näytä olevan helppoa.

Reklamatio on lähetetty.  Tuskin siitä mitään hyötyä on, ehkä hieman pahoitellaan, mutta pieni kipuraha lämmittäisi mieltä. Juhlatoimikunta, jos luette tämän, ottakaa vaarin vinkistä! Varsinkin kun minä nyt kaksissa juhlissa peräkkäin olen ollut siinä kärsivien joukossa. Mutta onko minun pakko käydä konserteissa, silloin Real Group ja nyt Rajaton?  Vastaus:  On pakko!

Sunnuntaina kello 10 torilla oli jumalanpalvelus.  Komea! Tiedän hyvin, sillä seurasin sitä tarkkaan hotellihuoneen isosta telkkarista.

Sirkku voi kertoa omia kokemuksiaan ja paraatista ja pääjuhlasta.  Itse lähdin Helsinkiin junalla ja laivalla Tukholmaan.  Päällekkäisyyttä kerkiävällä miehellä.

Tietysti näillä juhlilla on arvokasta virallista ohjelmaa, mutta suuri osa  viehätyksestä on tuttujen tapaaminen ja uusien tuttavuuksien solmiminen. Esimerkiksi oli hauskaa kun entinen Kulkusten paras savolaessopraano Taru Vatanen, o.s.Rönkkö istui kanssamme baarissa. Taru lauloi kanssamme 1996-1999 ellen ihan väärin muista ja oli sillä legendaarisella Amerikanmatkallamme. Raitti, se raitti, se Amerikan raitti...



perjantai 5. toukokuuta 2017

Matti Pelo koulutti SenioriKulkusia


Kuoromme basso Seppo Haaapakoski tapasi pari vuotta sitten Turkin kiertomatkalla arvostetun laulupedagogin Matti Pelon. Matti on ystävällisesti tullut kouluttamaan kuoroamme, nyt neljäntenä päivänä huhtikuuta oli toinen tällainen tilaisuus. En rupea tarkkaan selostamaan mitä tehtiin, (tuskin edes muistan kaikkea), mutta muutama muistikuva sallittakoon.

Olimme varanneet viisi tuntia, joten aikaa oli runsaasti. Saimme erittäin perusteellisen lämmittelyn ja  äänenavauksen.  Opimme seisomaan oikealla tavalla, opimme istumaan oikealla tavalla ja paljon muuta.  Äänenmuodostusta kävimme läpi sekä koko kuoron kanssa että stemmoittain.

Matti Pelo opettaa oikean istuma-asennon. Hengitysharjoituskin taitaa olla menossa.
Välillä söimme kuoron tarjoamaa välipalaa. Kun kaikille kuorolaisille ei päivä sopinut ja jotkut joutuivat välillä poistumaan, niin kävi niin hassusti/hauskasti, että meitä oli vain neljä mieslaulajaa saamassa tehokkaasti opetusta varsinaisessa pienryhmässä. Sen päätteeksi päätimme yllättää naiset ja lauloimme heille Souda souda sinisorsan. Oikealla äänenmuodostuksella tietysti Matin säestyksellä. Naiset olivat sinä aikana olleet ahkeria ja opetelleet uuden laulun ja vastasivat laulamalla sen meille. Ai minkä laulun?  Sen kuulee kevätkonsertissa 7.5.

Naisten laulun ensiesitys
 Oli kiva päivä. Opittiin, naurettiin. Taas tuli toivottavasti äänen iästä joku vuosi pois.

Oppi ja äänenhuolto ovat tarpeen, koska kevät on kiireistä aikaa.  Seniorit ovat laulaneet 2.5 harjoituskonsertin Ukkokodissa, 7.5 on kaksi kevätkonserttia Raatihuoneella, 9.5 on konsertti Meri-Karinassa, seuraavana viikonloppuna osa kuorosta lähtee SULASOLin laulujuhlille Hämeenlinnaan ja 23.5 on oma konsertti Somerolla. Ehdimme vielä 30.5  Förille. Olemme jo muutamana keväänä tehneet lauluiskun siellä.

Suuret kiitokset Matti Pelolle ja Sepolle, joka on järjestänyt tämän koulutuksen meille.